Jumalan rauhaa ystävä!
Matkani Ambon kaupunkiin onnistui vihdoin monien yritysten jälkeen. Ja olen todella kiitollinen Taivaan Isälle hänen johdatuksestaan, varjeluksestaan ja oikeasta ajankohdasta. Paluulento oli 2.11 ja sinä iltapäivänä alkoi tapahtua ikäviä asioita Addis Abeban sekä myös Ambon kaupungin läheisyydessä. Pohjois- Etiopiassa olevat Tigryn aseelliset joukot lähestyivät Addis Abebaa. Maahan julistettiin puolen vuoden kansallinen hätätila sekä ulkonaliikkumiskielto klo 20.00-6.00.Monia muitakin ikäviä asioita alkoi tapahtua, niistä voit tarkemmin lukea uutisista, jos haluat tutustua tilanteeseen.
1. Kun. 10:7 kerrotaan Saban kuningattaresta joka oli kuullut Salomon viisaudesta ja teoista, halusi hän itse mennä tapaamaan ja katsomaan, onko hänen kuulemansa asiat totta, ja toteaa sitten seuraavasti. "Minä en uskonut, mitä sanottiin, ennen kuin itse tulin ja sain omin silmin nähdä; ja katso, ei puoltakaan oltu minulle kerrottu."
Tämä jae tuli mieleeni, kun näin mitä kaikkea paikan päällä on tehty tämän työn merkeissä. Erityisesti veljemme Eyu, joka itseään säästämättä tarttuu työhön kuin työhön on johtanut työtä todella vastuullisesti olosuhteet huomioon ottaen.Kerron tällä kertaa lapsista. Tulevissa kirjeissä kerron sitten eri aihealueista kerrallaan. Muuten kirjeestä tulee tosi pitkä.Kouluikäisiä lapsia on tällä hetkellä kodissa 15 joista 2 on tyttöjä. 2 alle kouluikäistä ja 3 vauvaa ja sairas poika joka on ehkä 2,5 vuotias.Lisäksi 2 vanhusta jotka ovat olleet kodissa sen perustamisesta lähtien.Lapsista 4 on ollut kodin perustamisesta lähtien, eivätkä he ole lähteneet kertaakaan takaisin kadulle. Osa lapsista on ollut jonkun aikaa kodilla ja sitten entinen elämäntapa on vetänyt heidät takaisin kadulle, etenkin vanhemmista lapsista. Joskus he haluavat tulla takaisin ja rangaistuksen saatuaan he voivat toki tulla takaisin. Rangaistusmuoto on käsiseisonta ja jalat ylös seinää vasten, sen aikaa, että se tuntuu käsivarsissa (kts. alhaalla kuva).
Kun lapset ovat vuosia kadulla heidän on pakko oppia keinot selviytyä siellä. Joten heidän luonteensa vaatii paljon ohjausta sopeutua normaaliin elämään. Ei se tapahdu yhdessä yössä eikä edes kuukaudessa. Mutta pikkuhiljaa muutos näkyy. Eyu kasvattaa heitä rajoja ja rakkautta antaen. Hän tekee tätä työtä lasten vuoksi, ei itsensä vuoksi. Minä olin todella vaikuttunut siitä miten lapset käyttäytyivät. Ei olisi voinut uskoa heitä kadulla asuneiksi.He olivat kohteliaita minulle, aina kun tulin sisään he kilpailivat kuka saa tuoda tuolin minulle, kun ilta viileni, he kysyivät paleltaako minua tai haluanko ruokaa jne. Heidät on opetettu kunnioittamaan vanhempia ihmisiä! He olivat tavattoman iloisia, ahkeria ja kuuliaisia.
Lasten päivärytmi on seuraava: aamuherätys, rukous, aamupala ja kouluun lähtö iltapäivällä. Koulun jälkeen he tulevat kodille, syövät, tekevät läksyt, pesevät itse omat vaatteensa. Ja menevät maa-alueelle töihin, kantaen mm. puurankoja Eyun kertomaan paikkaan tai kastelivat kasveja. Nyt siellä on vesipumppu.illalla kuuden maissa he palaavat kodille, rukous, ruokailu ja ilta on sitten vapaa, mutta kodilta he eivät saa poistua muuta kuin Eyun luvalla, jos on jokin erityinen syy, minkä Eyu hyväksyy. Yleensä ei ole mitään tarvetta lähteä mihinkään. Näin heidät varjellaan ja luotsataan uuteen elämäntapaan.
Kahden viikon aikana tutustuin heistä jokaiseen henkilökohtaisesti, vaikka meillä ei ollut yhteistä kieltä, mutta rakkaus on se Jumalan antama yleismaailmallinen kieli, joka on paras luomaan yhteyttä. Teimme yhdessä englanninkielen läksyjä, opetin paria poikaa ompelemaan aikaisemmin sinne viedyllä ompelukoneella.Hoidin poikien haavoja ja ruhjeita jaloissa ja käsissä. Se oli niin hellyttävää, kun he halusivat tulla kaikkien pienienkin sattumien vuoksi minun luo. Heillä alkoi äidin ikävän tunteet nousta pintaan ja he alkoivatkin kutsua minua äidiksi ja joku halusi tulla jopa syliin. Kaikki lapset tarvitsevat äidin ja isän näin on Jumala sen tarkoittanut. Eyuta he pitävät isänä ja rakastavat häntä, koska he voivat aina luottaa häneen kaikissa asioissa.Rukoilin heidän puolestaan yksitellen, he kiittivät ja kokivat sen vahvistavan ja auttavan heitä. Iloitsin valtavasti heidän kanssaan olemisesta. Viimeisenä iltana pidin rohkaisu ja kannustuspuhetta lapsille ja sen jälkeen lapset halusivat halata minua ja laulaa. Siitä ei sitten meinannut loppua tullakaan, Eyu kuvasi videoita ja otti valokuvia ainakin tunnin ajan.Lopulta oli pakko lähteä pois. Lapset saattoivat meidät auton luo ja siinä eräs 13 v. poika sanoi todella koskettavat sanat "jos Eyu ja Riitta ovat meidän kanssamme, meillä on toivoa!" Näin ne lapset ajattelevat, he ymmärtävät, että me täällä Suomessa ja Eyu siellä luotsaavat heidät aikuisuuteen. Toki puhuimme myös siitä, että Taivaallinen Isä on tämän kaiken takana. Hän näki nämä lapset jo ennen kuin he olivat syntyneetkään. Me olemme kutsutut todella arvokkaaseen työhön auttaessamme lahjoituksin ja rukouksin näitä lapsia.Jumala joka kaiken näkee ja tietää iloitsee sinusta ja sinun myötätunnosta orpoja kohtaan ja palkitsee sinut eräänä päivänä ruhtinaallisesti. Eyu lähetti myös paljon terveisiä ja kiitoksia jokaiselle! Hän arvostaa suomalaisten sitoutumista ja lupausten pitämistä erittäin paljon. Nämä asiat Etiopian kulttuurissa eivät ole kovin korkealla. Se tuo Eyulle monia haasteita ja esteitä työn eteenpäin viemisessä. Mutta hän on äärettömän sitoutunut itse ja oikealla tavalla kunnianhimoinen tämän työn suhteen. Hän haluaa, että tämä työ on Ambon kaupungin ja koko Etiopian parhaiten hoidettu orpokoti ja että se näkyy näiden lasten elämässä. Hän kehoitti lapsia opiskelemaan niin, että he ovat luokkansa parhaiten menestyviä oppilaita. Kuitenkaan mikään tästä ei tuntunut vääränlaiselta vaatimukselta. Meidänhän tulisi aina pyrkiä parhaimpaamme teemmepä sitten mitä tahansa. Sellainen elämäntapa tuottaa kunniaa Jumalalle!
Suljetaan nämä asiat päivittäin rukouksessa Jumalan kasvojen eteen, hän pitää heistä ja meistä huolen. Rukoillaan myös Etiopian maan ja kansan puolesta, että siellä rauha säilyisi ja vältyttäisiin veren vuodatukselta.
Siunaten! Riitta
