SANNAN MATKAKIRJE

Jumalan rauhaa ystävät!

Tässä kirjeessä saamme lukea Sannan innostuneet muistiinpanot matkalta. Sisältää myös tämän hetken tilannetiedot rakentamisesta ym. asioista. Facebook sivulta Bethel Apu ry voit katsoa uusimman videon virkistysalueen rakennusvaiheesta, jota on työstetty meidän matkan jälkeen. Se on viimeinen isompi rakennuskohde tällä erää. 

"Jeesus vastasi heille: jolla on kaksi paitaa, antakoon toisen sille, jolla ei ole yhtään. Jolla on ruokaa, tehköön samoin." Luuk. 3:11

Pääsin jälleen, pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen matkustamaan Etiopiaan. Palo päästä uudelleen oli viime reissun jälkeen valtava, eikä kipinä vieläkään ole sammunut, päinvastoin. Meitä varten oli jälleen järjestetty tervetulojuhlat, jossa mm. lapset pääsivät äänestämään, kuka heidän mielestään ansaitsisi erityismainintaa ja kunniaa. Arviointikriteereinä oli mm. ahkeruus, auttavaisuus, ja hyvä käytös. Oli ihana huomata, kuinka reilusti nämä entiset katupojat äänestivät toisiaan ja antoivat tunnustusta toisilleen sen sijaan, että olisivat koettaneet korostaa itseään. Pienistä lapsista osa vierasti meitä, mutta muutaman päivän aikana sulatimme jokaisen lapsen luottamuksen ja saimme viettää heidän kanssaan ikimuistoisia hetkiä.

Pikkuinen terapiapoikani, toukokuun matkalta oli poissa ollessamme kehittynyt vain hieman, mutta teki nyt vierailumme aikana valtavan kehitys pyrähdyksen. Olen kiitollinen Jumalalle hyvästä ammatista ja laadukkaasta koulutuksesta, jonka Suomessa olen saanut itselleni opiskella. Vielä muutama viikko ja Bilisuma olisi ottanut jo ensiaskelia. Lastenhoitajat olivat vaihtuneet viime käynnin jälkeen. Tämä on tyypillistä Etiopiassa, sillä hoitajat ovat nuorehkoja, vielä perheettömiä naisia ja voivat lähteä opiskelemaan itselleen ammatin. Tällä matkalla saimme tulkin (Eyun) avulla opettaa hoitajille leikin tärkeyttä lapsen kehityksen kannalta, sekä mallintaa käytännössä mitä tämä tarkoittaa. Pääsimme myös näkemään valtavaa muutosta lapsissa, kun laitoimme leluja lattioille, minkä riemun ja aktiivisuuden se lapsissa herätti. Myös terapialapseni suorastaan syttyi, hänen vuorovaikutuksensa parani huimasti, hänellä oli motivaatio alkaa liikkumaan ja viikossa hän kehittyi varsin vauhdikkaaksi peppukiitäjäksi. Hänestä alkoi löytyä myös luonnetta ja vuorovaikutusta ja hänen ilmeensä ovat jopa koomisen ihania. Nimesimme hänet juntturaksi, sillä hän oli edelleen tanakka rakenteinen poika, johtuen mm, että hänelle juotettiin yhä illalla ja aamuyöstä tuttipullosta maitoa. 

Pääsin seuraamaan lastenhoitajien toimintaa päivällä ja jopa kahtena yönä, ollessani hoitajien apuna lasten yöhoidossa. Yksi uusista hoitajista osoittautui suorastaan timantiksi. Herttaisesta, ahkerasta ja taitavasta 19-vuotiaasta Loomi-nimisestä hoitajasta paistoi rakkaus lapsia kohtaan ja hänen hoidossaan lapsilla oli äärimmäisen hyvä ja turvallinen olla. Pääsimme myös haastattelemaan Loomia, hän tulee todella köyhästä maalaisperheestä ja tullessaan Bethel-kodille hän ei omistanut edes kenkiä. Kahden vauvan, viiden taaperon ja kahden uhmaikäisen hoitamista hän piti paljon helpompana työnä, kuin aiempaa työtään maaseudulla. 

Monella länsimaalaisella olisi mennyt jo tunnissa sormi suuhun, mikäli olisi Loomin sijaiseksi joutunut.

Osallistumalla lasten hoitamiseen ja näkemällä, kuinka arki Bethel-kodilla etenee, sain tuoda heille parhaat käytännön vinkit Suomesta sekä keksiä parannuskeinoja tilanteisiin, jotka koin sellaista tarvitsevan. Yksi parannus oli mm. yövalon järjestäminen lastenhuoneeseen. Kun päivävalon sammutti, myös lapset nukkuivat paremmin, kun tiedostivat, että nyt on yö.

Uudet hoitajat ihmettelivät suuresti sitä, että osallistuimme arjen askareisiin. Heillä oli yhä se käsitys, että tummaihoisen kuuluu palvella vaaleaihoisia. Olimme siis etuoikeutettuja osoittamaan heille, ettei näin ole, vaan teemme työtä yhdessä toinen toistamme auttaen ja tukien ja olemme Jumalan ja toistemme silmissä täysin yhtä arvokkaita. Päivät Etiopiassa alkoivat lokakuun lopussa olemaan vaaleaihoiselle suomalaiselle varsin kuumia. Pojat sen sijaan lapioivat painavaa soraa ja betonia ilman hien pisaraakaan. Ajattelin mielessäni, ettei tällaisen työpäivän jälkeen tarvitse enää illalla kuntosalille lähteä, mutta niin vaan muutamat pojat lähtivät omille harrastuksilleen. Joku meni kuntosalille, toinen juoksemaan, kolmas taekwondoon. 

Bethel-kodilla lapset oppivat arjen tärkeitä taitoja ja asioita myös tulevaisuuden työllistymistä ajatellen. Lapset saavat käydä koulua, saavat vaatteet ja ruoan kolme kertaa päivässä sekä harrastaa kukin omien vahvuuksien mukaisesti. Useaan kertaan sydämillemme nousi sanat, että nämä lapset ovat tässä köyhässä maassa varsin etuoikeutetussa asemassa. Ja kiitos tästä kaikesta kuuluu Taivaan Isälle, joka näki nämä kärsivät lapset kadulla ja sitten kaikille teille, jotka olette saaneet sydämellenne auttaa heitä ja suuri kiitos työn johtajallemme rakkaalle veljellemme Eyuel Kebedelle ja muille työntekijöille Bethel-keskuksessa. Yhteistyössä on voimaa ja se kantaa hyvää hedelmää. Vaikkei yhteistä kieltä lasten kanssa ollutkaan, elekielellä pärjäsi pitkälle. 

Pojille maksetaan pientä taskurahaa viikoittain, josta Eyu opettaa maksamaan kymmenykset sunnuntaina kirkossa. Pojat olivat avuliaita ja opastivat myös minua kirkkokäytänteissä sekä hoitivat tyttöjen rinnalla pieniä vauvoja kukin vuorollaan. Vaikka Etiopiassa ja Ambossa köyhyys on käsinkosketeltavaa, suurin osa ihmisistä on äärimmäisen tyylikkäitä ja siistejä. Ihmiset huolehtivat, että hiukset on leikattu, pitkähiuksisia tai epäsiistejä miehiä ei juurikaan näkynyt ja naisilla hiukset olivat usein kauniisti laitettuja. Vaatetus katukuvassa oli köyhyyteen nähden varsin huoliteltua ja kaunista. Sunnuntaisin Etiopiassa pukeudutaan parhaimpiin kirkkovaatteisiin. Meidänkin pojat ovat muotitietoisia ja haluavat pukeutua siististi. Orpokodille oli tullut toukokuun jälkeen lukuisia uusia lapsia, suurin osa teinityttöjä. Erityisen suosittuja tytöille olivat rintsikkatopit, joita harmiksemme olimme ottaneet mukaan liian vähän. Ensi kerralla lupasimme viedä jokaiselle teinitytölle rintsikat/topit, joten tässä jo yksi konkreettinen keräyskohde seuraavaa matkaa varten.

Poikien talon rakentaminen on pitkällä, emme voi kuin ihailla, kuinka nopeasti alkeellisissa olosuhteissa ovat saaneet taloa rakennettua. Tällä hetkellä on taloon vedetty sähköt ja seinät käsitelty maalaamista varten. Pääsin kokeilemaan poikien kanssa talon rakentamista mm. painavaa soraa lapioiden sekä suuria kiviä lekalla moukaroiden. Poikia minun toiminta ja hikoilu kovasti nauratti. Olen koko ikäni haaveillut, lehmän lypsämisestä. Suomessa tämä on harvassa paikassa enää mahdollista, mutta nyt saimme Riitan kanssa tämänkin kokea. Aluksi maidon saaminen oli vaikeaa ja pyysinkin kaksi kertaa apua, ennen kuin sain maidon irtoamaan. Jos meillä olisi navettapojan kanssa ollut yhteinen kieli, olisi oppiminen ollut helpompaa, mutta elekielelläkin opettaminen sujui. Arja toimi meidän kannustajana ja videokuvaajana. Arjan huumorintaju ja komiikka oli omiaan moniin arjen tilanteisiin.

Saimme myös vierailumme aikana haastatella henkilökuntaa, mitä aiemmin emme ole ehtineet tekemään. Haastattelut sekä lähensivät että antoivat meille paljon tärkeää tietoa, joiden avulla voimme parantaa entisestään kunkin työssä viihtymistä sekä keksiä keinoja helpottaa heidän työntekoa. Meille on tärkeää huolehtia työntekijöiden työolosuhteista ja saada hyvät työntekijät pysymään meillä töissä. Navetassa työskentelee tällä hetkellä kolme työntekijää ja yksi omista pojistamme. Lehmiä ja vasikoita oli jo toistakymmentä ja uusia vasikoita on syntymässä lähiaikoina joten tekemistä navetassa riitti. Pakko mainita, etten ole koskaan yhtä puhtaita lehmiä nähnyt, kuin Bethel-kodilla. Orpokodin virkistysalueen puutarhaan oli istutettu viime vierailun jälkeen lisää kauniita kukkia ja pensaita. Arja sai sydämelleen hoitaa puutarhaa vierailumme aikana. Arja kasteli kukkia ahkerasti ja kitki rikkaruohoja. Maa Etiopiassa on todella kovaa ja tiivistä, kitkeminen on hikistä työtä ja kädet ovat siinä kovilla. Oli ihana huomata, että jokainen meistä sai sydämelleen omat palvelutehtävät. Arja avusti myös pienten lasten hoitamisessa ja kerran tuurasi jopa lastenhoitajaa nukuttamalla päiväunille kaikki yhdeksän lasta, jotta me saimme pitää sillä välin hoitajille palaveria. 

Ehkä kaikkein syvimmän kosketuksen minuun teki noin 15-vuotias poika Asenaf, joka toukokuun matkalla oli hyvin auttavainen ja iloinen, mutta nyt heti alusta alkaen apea ja vetäytyvä. Hän kertoi meille, että hänen mieltään on jo pidemmän aikaa painanut äidin ja siskon tilanne. Heillä ei ole ruokaa, ja kodin katto vuotaa. Poika on joutunut koulupäivien jälkeen etsimään roskiksista heille ruokaa, koska ei ole halunnut kertoa asiaa edes Eyulle. Koko perhe oli asunut jonkun aikaa kadulla, kunnes kaupunki oli antanut heille huoneen asuttavaksi ja Asenaf pääsi keskukseen. Mietimme mitä voisimme tehdä ja saimme sydämellemme mennä vierailemaan pojan kotona. Veisimme samalla vaatteita ja leipää heille. Kun saavuimme pojan kotiin, näky oli huonompi, kuin olin ikinä osannut ajatella. Kotona Suomessa jopa oma puuliiteri on parempi, kun heidän 6 neliön asunto, jossa ovena toimi verho, seininä ja kattona rikkinäiset pellinpalat. Talossa ei ollut sähköä, ei vettä. Valona toimi lasten taskulamppu ja sadekautena koti on kylmä ja märkä. Rukoilimme yhdessä ja saimme sydämelle auttaa kodin kunnostamisessa sekä äidille uuden elinkeinon rakentamisessa.

 Alue, jossa äiti ja varhaisteini tyttö asuvat ei pimeällä ole kaikkein turvallisinta aluetta, joten aloitimme työn kartoittamalla, onko järkevää korjata nykyinen talo vai hankkia uusi talo paremmalta alueelta. Eyu otti työkseen aloittaa selvitystyön heti, ja kävi ilmi, että asuminen talossa vaatii muutamia lupapapereita, jotka olemme saaneet äidille nyt hankituksi ja korjaustyöt pääsevät alkamaan. Kerromme, kun projekti lähiviikkoina etenee. On tärkeää, että meillä on henkilö, joka tietää, kuinka asiat Etiopiassa kannattaa hoitaa, ettei käy niin, että kaupunki esimerkiksi pakkolunastaisi talon tai kehottaisi purkamaan sen, kun olemme saaneet kunnostustyöt valmiiksi. Etiopiassa kaikki mahdotonkin on mahdollista ja siksi paperiasioiden hoitaminen viimeisen päälle kuntoon on tärkeää. Voin kuitenkin vakuuttaa kaikille tähän projektiin lahjoittaneille, ettei yksikään lahjoitettu euro mene hukkaan, vaan käytämme jokaisen euron mahdollisimman järkevästi talon kunnostamiseen ja perheen auttamiseen.

Olimme Suomessa lähtiessämme jutelleet Riitan kanssa, että olisi ihana järjestää Bethel-kodilla rukous- ja opetushetki lapsille. Riitta sanoi, että "kunpa saisimme aiemmalta matkalta tutun pastorin Bethel-kodilla käymään" ja niin vaan Jumala järjesti tämänkin. Kun istuimme pääkadun varrella olevan oman maitokauppamme edustalla, tämä mies käveli luoksemme ja oli valmis saman tien lähtemään Bethel-kodille. Hänen kokouksessa Pyhän Hengen läsnäolo oli käsinkosketeltavaa. Vaikka emme kieltä ymmärtäneet, ilmapiiri oli niin vaikuttava, että istuimme monta tuntia kokousta seuraten. Pojat rukoilivat ja osallistuivat aktiivisesti kokoukseen. Pastori rukoili meidän jokaisen puolesta ja profetiat olivat sydäntä sävähdyttäviä. Koimme vahvasti sanoman tulevan suoraan Jumalalta, jonka tämä pastori välitti meille rukouksessa ja Eyu käänsi meille englanniksi.

Veimme tällä kertaa mukanamme myös vanhoja puhelimia. Yhden annoimme orpokodin vartijalle, toisen ahkeralle navettapojalle, molemmat olivat liikuttuneen kiitollisia puhelimista, jotka olivat seisoneet meillä kotona käyttämättöminä jo useamman vuoden. Saimme myös muutamilta ystäviltämme puhelimia vietäväksi ja ilolla otamme myös tuleville matkoille puhelimia mukaan. Vierailimme myös lasten koululla, josta myös Riitta kirjeessään mainitsi. Luokissa vallitsi rauha ja opettajilla oli auktoriteettia lapsia kohtaan. Poikkesimme myös erityislasten luokassa, jossa oli mm. autisteja ja Downsyndroman lapsia. Opettaja oli äärimmäisen kärsivällinen ja hänestä näkyi myös luovuus. Välineitäkin luokassa oli, jokseenkin alkeellisia suomalaisiin välineisiin verraten. Vaikka vierailimme tällä kertaa Bethel kodilla viime kertaa kauemmin, aika loppui jälleen kesken. Ikävä jää sydämeen ja toivon, että pian taas tapaamme. Työ kuitenkin jatkuu Suomesta käsin. 

Kiitän teistä jokaista lahjoittajaa. Olette kukin äärimmäisen tärkeitä ja Jumala tulee siunaamaan teistä jokaisen.Vielä lopuksi pari raamatunpaikkaa, jotka nousivat sydämelleni, kun tätä kirjoitin: Jeesus vastasi heille: jolla on kaksi paitaa, antakoon toisen sille, jolla ei ole yhtään. Jolla on ruokaa, tehköön samoin. (Luukas 3:11) Pane rikas ja köyhä vieretysten: kumpaisenkin on Herra luonut: (Sananlaskut 22:2) Syksyisin terveisin: Sanna Pesonen

Lämmin ja suuri kiitos teille kaikille rukouksista ja taloudellisesta tuesta. Oikein siunattua Suomen itsenäisyyspäivää! Riitta Voutilainen