Jumalan rauhaa ystävät ja lämmintä kesän jatkoa!

Talven pakkaskeleissä muistelemme sitten näitä lämpimiä päiviä. Keskuksessa voidaan pääsääntöisesti hyvin, pienistä vastoinkäymisistä huolimatta. Verannan laajennusprojekti on valmistunut, kustannukset olivat vähän yli 700 €. Jumalan sanan opetusta ja rukousta on lisätty. Pastori Daka Nagasa joka on meille tuttu edellisiltä matkoilta on tullut keskukseen joksikin aikaa palvelemaan tässä tehtävässä. 

Olemme ottaneet taas yhden uskon askeleen josta Herra puhui minulle 28.12.2024. Sain selkeän kehotuksen, että tästä työstä tulee kirjoittaa kirja. Samalla sain kirjalle nimen ja kuvan kansilehdestä. Näitä en paljasta vielä tässä vaiheessa. Projekti on edennyt niin, että Jasmina Nurmesniemi kirjoitti minun muistiinpanoistani minun osuuden ja Jasmina ja Markus Nurmesniemi teki valmiit kysymykset Eyulle, joiden perusteella haastattelin häntä viime matkalla. Nyt Markus on kirjoittanut molemmat tarinat yhteen kirjan rungoksi. Luin tämän tekstin eilen illalla ja jo alkulehdillä kyyneleet tulivat silmiini. Tämä on ihmeellinen tarina Jumalan mahdollisuuksista tavallisten koulunkäymättömien ihmisten elämän kautta. Jumala näkee sydämen, ihminen ulkokuoren. Tämän kirjan tarkoitus ei ole nostaa ketään ihmistä "kunniapaikalle" vaan tuoda esille kauniilla tavalla Elävän Jumalan sydämen laatua ja uskollisuutta antamalleen tehtävälle.

Kiitos, jos muistat rukouksin kirjan viimeistelyä julkaisukelpoiseksi, julkaisua ja levitystä, jotta mahdollisimman moni saa käteensä kirjan jonka Taivaan Isä itse kehotti kirjoittamaan.

Liitteenä kuvien lisäksi Sannan jatkoraportti matkalta.
Siunaten teitä kaikkia!

Riitta

Sannan kirje osa 2.

Pyrimme viettämään mahdollisimman paljon aikaa kaikkien lasten kanssa ja samalla opettelimme hieman Oromon-kieltä. Jo muutamalla sanalla pärjäsi monissa tilanteissa varsin hyvin ja elekielellä loput. Osallistuimme poikien kanssa maatöihin, pyykinpesuun, vaatteiden korjaamiseen, hiusten leikkaamiseen, hauskanpitoon. Poikien huoneessa ohjeistimme, kuinka huolehtia sänkyjen puhtaudesta. Ympäristöstä keräsimme roskia, joita ei tosin ollut paljoa. Olemme opettaneet monesti myös tätä asiaa, että roskat kuuluvat roskikseen ja asettaneet roskiksia sopiviin paikkoihin. Roskien heittäminen maahan on maassa tapana, siksi he aivan kuin huomaamatta tekevät niin. Kävimme yhdessä kirkossa, pelasimme jalkapalloa. Valokuvia ja videoita matkalta on satoja. Olo oli siunattu, kun saimme viedä pojat ja pari tyttöä uimaan läheiselle maa-uimalalle. Jokainen poika osasi uida, se on hämmästyttävää. Lasten riemu uidessa oli suurta ja jokainen halusi päästä kameran filmille uimahyppyineen. Uinnin jälkeen ostimme pizzaa ja limpparia, josta jokaiselle tuli pari palaa. Toivomme tämänkin hetken tuovan lapsille toivoa tulevaisuuden suhteen.

Vierailimme Asenafin kotona, pojan, jonka kodin kunnostamiseen pyysimme edellisen matkan yhteydessä tukea. Oli todella siunattu hetki nähdä, millaisen kodin olimme lahjoituksien turvin saaneet. Parannus entiseen oli merkittävä. Talo oli rakennettu uudelleen, maalattia oli saanut sementin päälleen, katto uudet pellit, seinät oli korkeat, jotta lämpö nousee kesällä ylös, oli sähköt ja pieni lamppu roikkui katosta. Ovi oli tullut verhon tilalle ja ovessa oli lukko. Perheen äiti myy keittämäänsä kahvia ja teetä kodin ulkopuolella olevalla terassilla ja saa siitä tuloja perheelle. Valtava ilo ja kiitollisuus loisti tämän perheen kasvoilta. Meille tuli suuri ilo sydämeen tavatessamme heidät ja nähdessämme muutoksen, jonka apumme oli saanut aikaan.

Vierailumme aikana orpokodille saapui uusi poika noin 12-vuotias "Jermu" joka näytti kokonsa puolesta noin 8-vuotiaalta. Jermu oli asunut kadulla jo jonkin aikaa ja halusi päästä keskukseen. Meillä keskus on tällä hetkellä täynnä, mutta koimme sydämessä, että otamme tämän pojan. Poika lähti samantien juoksemaan poikien huoneeseen ja sulautui muiden joukkoon todella hyvin.

Annoimme pojalle uudet vaatteet. Seuraavana päivänä vaatteet olivat jo likaiset ja käskimme poikaa pyykille. Palasaippua käteen ja nyrkkipyykille. Pyykit menivät minun tarkastuksesta läpi, mutta sitten toinen poika tuli esittelemään paidan saumoja minulle, joissa eleli edelleen paljon ötököitä. No, ei muuta kuin hakemaan pataa ja poikien vaatteet kiehumaan. Siinä sitten päivä keiteltiin kaikkien vaatteita ja kukaan ei valittanut.

Lasten iloa seuraillessa tulee väistämättä mieleen monta kertaa, että suomalaisten lasten tulisi kaikkien vierailla viikko Etiopiassa ja osallistua heidän elämään. Ei ole älypuhelimia tai karkkipäivää, mutta uskallan väittää, että lapset ovat siitä huolimatta onnellisempia ja tyytyväisempiä.

Pienille lapsille opastin hampaiden pesemistä. Olin suomessa tehnyt kuvallisen ohjeen hampaiden pesuun ja ohjeen avulla harjoittelimme jokaisen kanssa hampaiden harjaamista. Tämä oli mukava yhteinen hetki ja jokainen lapsi antoi niin nätisti harjata hampaansa. Rakastan lapsia ja tykkään leikkiä lasten kanssa ja opetin mm. erilaisia suomalaisia perinnelauluja lapsille, joita lauloimme ja leikimme. En tiedä, tämänkö innoittamana, mutta lopulla viikkoa myös lastenhoitajat alkoivat yhdessä laulamaan ja tanssimaan lasten kanssa.

Iltaisin usein satoi ja ukkosti ja sade jatkui pitkälle yöhön. Lahjoitusena saadut kumpparit ja sadetakit työntekijöille tulivat tarpeeseen ja tulemme myös tuleville matkoilemme keräämään sadevaatteita ja viemään niitä. Paikallisen ja suomalaisen laadun välillä on valtava ero. 

Tuliaisina emme tuoneet kuin valokuvia ja kiitollisen mielen, kirputkin olivat matkalle kuolleet, vaikkakin kotona ensimmäisenä odotti 90 asteen sauna niin minulle, Riitalle, kuin vaatteillekin. Lähtöhetkenä itku tuli sekä minulle, että lapsille. Useampi olisi mukaan kyllä lähtenyt, jos se olisi ollut mahdollista.

Uutta matkaa innolla suunnitellen ja odottaen: Sanna

(3. Johanneksen kirje 1.4) "Mikään ei tuota minulle suurempaa iloa, kuin se, että kuulen lasteni elävän totuudessa. Kirjoittaessani tätä kirjettä, nousi sydämelle tämä raamatun jae. Voimme antaa lapsille maallisia rikkauksia, mutta lopulta niillä ei ole mitään merkitystä iankaikkisuuden kannalta, vaan tärkein kaikista on sydämeen annetut lahjat, usko, toivo ja rakkaus. Tieto siitä, että Jumalaan voimme aina turvata ja kun pysymme uskossa, niin jonain päivänä me saamme jatkaa yhteisiä hetkiä Jumalan valtakunnassa."